keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Mukavat sanat...

..ja kannustavat lauseet saivat minut taas blogin äärelle. Syksy on mennyt ihan hujauksessa eteenpäin kohti joulua ja minä olen nauttinut kotona olosta pienen miehen kanssa.

Tämä riiviöltä näyttävä kaveri on pitänyt äidin kiireisenä. Oikeasti Konstikas on kiltti poika, jolta löytyy kyllä tarvittaessa roimasti omaa tahtoa.



Tämä marraskuu on tuntunut poikkeuksellisen pimeältä ja pitkältä. Onneksi ollaan jo yli puolenvälin. Pimeyden lisääntyessä on pakko lisätä kotiin valoja, eri muodoissa.









Tälle järjestyksen ihmiselle kodin ja elämän kaaos on ollut opettelemisen paikka. Koko ajan on hommat levällään :) Ennen muinoin ihmettelin, kun joissain talouksissa pestiin pyykkiä ja puhtaat, kuivat vaatteet olivat paisuneet isoksi kasaksi, jota ei oltu a)saatu viikattua b) laitettua kaappeihin. Tämäkin ilmiö on tullut tutuksi tässä huushollissa, jossa pyykkikone laulaa ja äidin kädet eivät ennätä joka hommaan.



Onni on kuitenkin uusi kalenteri, johon on kiva merkkailla jo ensi vuoden tapahtumia ja merkkipäiviä. Aluksi kaikki tulee merkityksi kauniilla, siistillä käsialalla, mutta pikkuhiljaa kalenteriin eksyvät kiiressä, epämääräisellä käsialalla kirjoitetut merkinnät :)

Arvon lukijat, this is my life :)!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti